Lasten suusta

Asuntomme vieressä sijaitsee leikkikenttä. Iltatupakilla ollessa tuli taas seurattua kuinka noin 7-vuotias tyttö ja muutamaa vuotta nuorempi poika touhusivat kentällä mummonsa kanssa. Leikkikentällä on liukumäki, jonka päällä on pieni katos. Poika temppuili liukumäessä ja onnistui putoamaan hajareisin kaiteelle ja siitä selvittyään kolauttamaan päänsä katokseen.

Mummo totesi, että: "Huono tuuri, ensin kolahti munat ja sitten pää."
Johon poika huutaen:
- Se oo mitkään munat, se on kulli!

Kuinka eroon myyristä?

Pihamaallemme on pesiytynyt jo kolmatta vuotta myyräyhdyskunta. Ei noista muuta haittaa ole, mutta kaivavat nurmikon pilalle. Ei ehdi kuin tasoittaa entiset kolot, niin jo on seuraavana aamuna taas uusia kekoja pihamaa täynnä. Lisäksi on nurmikon alus niin täynnä käytäviä, että pihalla kävellessä meinaa katkoa koipensa kun yhtäkkiä jalka uppoaa maahan.

Joka kesä olen tehnyt vaikka minkälaisia viritelmiä päästäkseni noista eroon, mutta mikään ei ole tepsinyt. Muutamia kuulemiani konsteja mainitakseni:

-Valkosipulin kynsiä koloihin.
Ei vaikutusta.

- Tupakan tuhkaa ja vanhoja tumppeja koloihin.
Ainoa näkyvä vaikutus on se, että myyrät työntävät tumpit maan pinnalle ja linnut levittelevät ne ympäri pihamaata.

- Paristokäyttöinen myyrän karkotin
Kokeilin kahta mallia. Toinen halpakaupasta, toinen rautakauppatavaraa. Molempien toimintasäde n. 50 cm, jonka alueelle ei koloja ilmesty. Eli näyttäisi toimivan, jos noita tikkuja tökkisi pienelle pihaläntille muutaman sata kappaletta.

- Rakennettu kaikenlaisia rämistimiä
Vaikuttivat myyriin samoin kuin Deep Purple allekirjoittaneeseen, eli korkeintaan lisäsi viihtyvyyttä. Vaikuttivat myös humpasta pitävään naapuriin kuin Deep Purple, eli meinasin saada peltisankosta ohtaan.

- Myyräkarkote
Aivan sama kuin antaisi ostarin mopojengille kassillisen lennokkiliimaa. Nenään menee, mutta ei häiritse viihtyvyyttä.

Jos jollakulla sattuu olemaan takataskussa joku takuuvarma konsti, jolla nuo otukset saisi häädettyä edes naapurin tontille, niin kiitollisena otan vinkkejä vastaan. Bensa + tulitikku ja myrkky eivät tule kuitenkaan kyseeseen.

Mikä formuloissa viehättää?

Viime sunnuntaina innostuin katsomaan jälkilähetyksenä ensimmäistä kertaa tällä kaudella Formula-1 kilpailun. Täytyy myöntää, että tylsempää urheilulajia kuin mitä F1 on viimeiset vuodet ollut on vaikea löytää. Ajetaan jonossa rataa ympäri vajaat 2 tuntia ja voittaja on se, jolle vaihdetaan renkaat nopeimmin.

Siitä huolimatta kiinnostusta lajiin näyttää riittävän. Iltapäivälehdet kirjoittavat kilpailuista sivukaupalla, lehtien nettisivut ovat täynnä formula- uutisia, MTV3 myy formuloilla yhtä kanavapakettia ja lisäksi vielä netti-tv palvelua, josta voi katsoa kertauksena viimeisimmät uutiset ja kisojen "huippuhetket". Tähän vielä mobiilipalvelut, jossa voi tilata viimeisimmät F1-uutiset suoraan kännykkään.

Kauppojen kesäaukioloajat ovat alalla työskenteleville formulafaneille myrkkyä. Pari kaveria työskentelee kaupan alan esimiestehtävissä ja kuulemma formulaviikonloppuna sunnuntain työvuorot ovat kuumaa kauppatavaraa. Jos tosi formulafanille sattuu työvuoro päälle, niin työkaverille voidaan maksaa päiväpalkka sunnuntailisineen jopa tuplana että kaveri tekisi tämän vuoron.

Tulihan niitä seurattua aktiivisesti aikoinaan itsekin. Vielä silloin kun F1- kilpailuja alettiin lähettää Suomessa, niissä oli vielä ideaa. Sitä mukaa, kun autoihin on tullut lisää tekniikkaa, kilpailu on vähentynyt ja kuljettajan osuus menestyksestä koko ajan vähentynyt. Otetaan nyt vaikka Keke Rosbergin mestaruuskausi vuonna 1982. Kauden aikana osakilpailuvoittajia oli 11 ja voittajatalleja 7. Viime kaudella voittajia oli kaikkiaan neljä, kahden eri tallin autoilla. Kuljettajat ovat tänä päivänä suurempia sankareita kuin koskaan, vaikka itseasiassa menestyksen tekijöitä ovat auton suunnittelijat ja insinöörit. Niin kauan kuin ajetaan niin eritasoisilla autoilla kuin nykyään, voisi kuljettajien mestaruustittelin jättää aivan hyvin jakamatta. Vai kuka voi tosissaan väittää Kimi Räikkösen tai Lewis Hamiltonin olevan parempi kuljettaja kuin vaikkapa Mark Webber tai Adrian Sutil?

Muista aina liikenteessä

Muutaman päivän mittainen työmatka takana lähes ongelmitta. Kuinka ollakaan, lain pitkä koura yllätti jälleen lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Olin ajellut jo reilut 500 kilometriä ja pitihän se päästää ajatus herpaantumaan sen verran, etten ollenkaan noteerannut nopeusrajoituksen vaihtumista. Yhtäkkiä nousee käsi pientareelta pystyyn ja konstaapeli ilmoittaa, että 104 km/h olisi ollut ihan ok vielä muutama kilometri sitten, mutta ei enää tässä 80:n alueella.

Eipä siinä muuta kuin kuski maijan kyytiin ja ystävällinen tiedustelu josko nämä viime vuoden palkkatulot, jotka tuossa nykytekniikalla kaivettiin esille alta aikayksikön, pitänevät vielä paikkaansa. Sen jälkeen haluttiin tietää, olisiko elätettäviä tullut lisää ja kuinkas se rouva, lieneekö hän työelämässä vai kirjataanko vähennys. Kevyttä small talkia tietoja kirjatessa ja vihdoin pääsi Jussi jatkamaan matkaa 140 euron pikavoittoineen. Mitäpä tuosta sen enemmälti valittamaan, ihan oma moka.

Vielä muutama sana tapauksen toisesta osapuolesta, usein parjatusta poliisista. Harvemmin olen joutunut heidän kanssaan tekemisiin, mutta ne kerrat kun olen vaikka liikenteessä maksajaksi joutunut, niin kyllä kohtelu on aina ollut ystävällistä eikä ole mitään jäänyt hampaankoloon. Taitaa vaikkapa niillä Suomi 24:n forumeilla poliisista valittavilla henkilöillä suurin vika löytyä peilistä.

Oman talouden budjetointia

Miljonääriblogista bongasin kirjoituksen oman talouden budjetoinnista.

Meillä havahduttiin noin vuosi sitten seuraamaan talouden menoja. Joka ainoa sentti kirjattiin ylös puolen vuoden ajan ja katsottiin mihin se raha oikein kuluu. Asumiskustannukset, sähkö, puhelin yms. kuukausittaiset kulut pysyivät aika vakioina, mutta päivittäistavarakuluissa oli aivan uskomattomia heittoja eri kuukausien välillä. Puolen vuoden aikana suuri- ja pienikulutuksisimman kuukauden ero oli lähes kaksinkertainen.

Tähän löytyi helposti kaksi syytä. Suunnittelemattomuus ostoksien teossa ja kortilla maksaminen. Kun mitään ei oltu suunniteltu etukäteen, ostokset tuli tehtyä "kaipa tätäkin tarvitaan"- periaatteella. Muovirahalla maksaminen taas ei anna oikeata kuvaa ostosten hinnasta, koska rahaa ei fyysisesti näekään. Ainoana muistutuksena on tilisaldon pieneneminen ja kuukausittain jälkikäteen tuleva luottokorttilasku joka jaksaa joka kerta kauhistuttaa yhtä paljon.

Teimme vuoden alussa seuraavanlaisen ratkaisun. Valitsimme puolen vuoden jaksolta pienikulutuksisimman kuukauden ja pyöristimme sen ylöspäin seuraavaan 50 euroon. Tähän lisäsimme arvioidut kuukauden polttoainekustannukset, jotka meillä ovat kohtuullisen vakiot edellyttäen ettei bensan hinta enää hirveästi loikkaa ylöspäin. Joka kuukauden alussa käymme nostamassa tämän summan pankkiautomaatista ja kuukausi mennään niillä mitä käytössä on. Lisäksi teemme viikon ruokalistan etukäteen, jolloin päivittäistavaraostosten suunnittelu on paljon helpompaa.

Miten tämä on sitten vaikuttanut kuluihin? Nyt kuluvan kuun lopussa tulee puoli vuotta täyteen uudella systeemillä ja edelliseen saman mittaiseen jaksoon verrattuna päivittäistavarakulut ovat pienentyneet vaatimattomasti 34%. Kuukauden alussa nostetut rahat ovat riittäneet mainiosti ja mistään ei ole jääty paitsi.

Juhannusmuistoja lapsille

Olimme perheen kanssa kyläilemässä juhannuksena ja juhannuspäivänä ajelimme kotia kohti. Oli kohtuullisen lämmin autoilukeli ja pysähdyimmekin eräälle kioskille ostamaan hieman nestetäydennystä. Kyseessä oli pienehkö sisäkioski, jossa oli näköjään keskiolutoikeudet ja ulos oli rakennettu muutaman kymmenen paikan terassi. Paikka ei ollut ennestään tuttu, mutta asiakaskunta näytti siltä, että kyseistä anniskelupaikkaa voisi kuvata parhaiten sanalla "räkälä".

Eipä siinä mitään. Jokainen juhlii tai ottaa juhannusaaton jälkeiset tasoittavat kuten tahtoo mutta...

Onko teidän tenukeppien aivan pakko raahata lapset mukaan ryyppyreissulle? Yhdessä pöydässä kuorsaa ilman paitaa kaatunut kaljalasi vieressään häiskä, joka näyttää viimeksi käyneen suihkussa joskus Kekkosen presidenttikaudella. Pöytäseurueeseen kuuluu lisäksi kaksi hieman paremmassa kunnossa olevaa alfaurosta ja yksi jokaisen kuppilan vakiokalustoon kuuluva "ruusu" jolla kolmas promille näyttää olevan hyvää vauhtia lähestymässä. Koko porukka sammunutta sankaria lukuunottamatta kiskoo röökiä ketjussa. Ihan tyypillinen näky suomalaisessa lähiöbaarissa, mutta mitä ihmettä tässä seurassa tekevät kaksi arviolta 5-6 vuotiasta poikaa, joilla selvästi tuntuisi olevan hauskempaakin tekemistä kuin istua tässä seurassa.

Tai kioskin jonossa isovanhempien kanssa oleva ehkä juuri ja juuri kouluiässä oleva tyttö joka on "päässyt" juhannukseksi mummolaan. Noin viisikymppinen, ei ihan teräkunnossa oleva pariskunta on ottanut lapsenlapsensa mukaan juhannusjuhlille. Molemmat ottavat varmuuden vuoksi siiderit tuplana, ettei tarvitse vähän väliä ravata hakemassa lisää.
"Kuule, ukki ottaa täshä vielä yhden ukin limssshan", on vastaus tytön kysymykseen joko voitaisiin lähteä pois.

Paskiaiset!

Kun kirpputori kuoli

Joskus vuosia sitten olin kirpputorien suurkuluttaja.Lähinnä metsästin kirjoja ja vanhoja teknisiä härveleitä joita ei juuri mistään muualta löytänyt. Sitten koitti se päivä, että kaikki paikat kotona olivat täynnä jos jonkinlaista härveliä. Oli vanhaa radiota, kassakonetta, taskulaskinta, puhelinta, tietokonetta, optiikkaa sekä lukematon määrä pikku roinaa josta ei edes ottanut selvää mihin se oli tarkoitettu.

Tässä vaiheessa hallitus ilmoitti kannakseen, että tähän taloon ei tule yhtään käytettyä vekotinta ennenkuin:
A) Herra hävittää entiset romut nurkista pyörimästä
B) Herra hankkii isomman asunnon

Ensimmäistä vaihtoehtoa ei raskinnut tehdä, toiseen ei ollut varaa. Niinpä kirpparireissut jäivät moneksi vuodeksi. Koska olisi voinut käydä kuten Sulo Vilenille, eli kontrolli pettää kun halpaa roinaa näkee, niin myöskin kirjaostokset siirtyivät divariin. Kunnes sitten viikonloppuna huomasin, että nythän rompekokoelma on huomattavasti pienentynyt ja niinpä sitten tänään suuntasin paikalliselle kirpputorille.

Vaan eipä näköjään ole kirpparikaan kuin ennen. Uutta tavaraa joka paikassa. Hyllyt täynnä sitä samaa "Made in Vinkuintia"- roinaa mitä jokainen halpahalli on pullollaan. Osa myyjistä oli tainnutkin ostaa jotain halpakaupan loppueriä, koska olivat repineet Hongkongin ja Tokmannin hintalaput vähän huolimattomasti irti. Monella myyjällä taas paikat pursuivat erään S-kirjaimella alkavan halpatavaramaahantuojan tuotteita. Hintoihinkin oli laitettu sen verran kerrointa, että antennikaapelit, pensselit ja haravat ja mitä niitä nyt olikaan tulee paljon edullisemmiksi käydä mistä tahansa halpahallista. Vaatekauppiaitakin oli. Aitoja kopiotuotteita suoraan Viipurin tai Mustamäen torilta.

Helevatan alv:n kiertäjät, hyvin olette tämän homman kyllä onnistuneet pilaamaan.

Voiko sananmuunnoksia yliannostella

Eräs hyvä kaverini on melkoinen verbaalinero. Hänellä on uskomaton kyky käyttää suomen kieltä, assosioida sanoja toisiinsa ja kehittää loistavaa tilannekomiikkaa yksittäisestä sanasta tai lauseesta. Valitettavasti hänellä on myös paljon käytetty taito tehdä sananmuunnoksia lennossa ja mitä kaksimielisempi sen parempi. Pieninä annoksina tuo on hauska piirre, mutta jos joka toinen lause perustuu sanamuunnoksille niin se alkaa pitemmän päälle maistua puulta.

Olen tehnyt kotona pientä pintaremonttia ja erehdyin pyytämään kaveria jeesaamaan viikonloppuna. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes allekirjoittanut potkaisi vahingossa liimapurkin nurin suoraan katosta irrotettujen verhokiskojen päälle. Siitäkös riemu repesi kun apumies huomaa, että kisko on liimassa. Remontti oli hänen osaltaan pysähdyksissä seuraavat puoli tuntia ja ei voi kuin ihmetellä hänen palkanmaksajansa pinnan pitävyyttä jos kaveri sattuu keksimään puolenkymmentä uutta sananmuunnosta työpäivän aikana. Ihan hyvä tyyppi muuten olet Juha, mutta rajansa kaikella.

Eipä silti kyllä tahattomat sananmuunnokset usein hauskoja ovat. Muistuu mieleen joskus vuosituhannen alussa lehdessä ollut uutinen, jonka mukaan Pentti Hirvonen valittiin varalle kunnanhallitukseen.

Tai vaikkapa radiotoimittajan ilmeisen tahaton lapsus jostain 1990-luvun alkupuoliskolta. Kunnan nuorisotoimi oli aloittanut jonkinlaisen nuorten työpajatoiminnan. Jos oikein muistan tarkoituksena oli saada paikalliselle nuorisolle jotain kevyttä työtä taskurahapalkalla koulun jälkeen tehtäväksi. Projektin nimenä oli "ahkerat murkut".Toimittaja kertoo radiolähetyksessä juuri käynnissä olevasta infotilaisuudesta ja haastattelee kunnan nuorisosihteeriä ynnä muita isoja kihoja. Sitten tarina jatkuu tähän tapaan:

"Aikamme alkaa valitettavasti loppua, mutta yritänpä saada vielä pari oikeaa murkkua tähän lähetykseen. Ahaa, siinähän kaksi ensimmäistä tuleekin".

Mistä näitä idiootteja sikiää??

Olinpa viikonloppuna ensimmäistä kertaa useaan vuoteen vierailemassa kaveriporukalla paikallisessa soittoruokalassa jota kapakaksikin kutsutaan. Ihan mukava keikka lukuunottamatta paria yöelämään eksynyttä lahopäätä.

Ensimmäinen tapaus: Lähdin hakemaan baaritiskiltä juomatäydennystä ja kävelin takaisin pöytään, kun joku tarttuu takaapäin kiinni kuristusotteella kuin pohjalainen vapaapainijamestari. Seuraa nujakointia, jossa toinen osapuoli yrittää kääntää niskoja ympäri täydet 360 astetta ja toinen nikamien sijoitteluunsa tyytyväinen säilyttää rankansa suurinpiirtein ennallaan. Sitä sitten kestää siihen asti kunnes pari asiakasta ja portsaria saavat riivittyä mulkeron kimpustani ja molemmat selviävät ilman fyysisiä vammoja. Ennen pihalle lentämistään älykääpiö vielä huutelee suureen ääneen, ettei hänessä mitään vikaa ollut. Tuo hyypiö vain oli aikaisemmin katsonut häneen pahasti joten pitihän sitä opettaa. Tai saattoihan se olla joku muukin eikä välttämättä pahasti, mutta joka tapauksessa joku oli häneen katsonut.

Myöhemmin lähdimme sitten kotia kohti. Taksitolpalla kyytiä odotellessa tulee seuraava sankari ympäripäissään kiinni kaulukseen. "V***u, haluuks turpaan", on ainoa mitä tällä ääliöllä on asiaa. Sinulle molopäälle tiedoksi, että jos joskus haluan tapella niin ihan varmasti lupaan laittaa siitä kertovan kyltin kaulaan. Se tietysti edellyttää, että opettelet siihen mennessä lukemaan.

Eivätkö nämä tyypit kaltaistensa kera olisi edes hetken voineet miettiä ennenkuin tulivat puusta alas. En millään muotoa kannata väkivaltaa, mutta joskus tuntuu että vanha kunnon niskalaukaus oli sittenkin hyvä keksintö. Vanhempanne varmaan harmittelevat päivittäin, että jälkiehkäisy toimii vain 72 tunnin kuluessa vahingonlaukauksesta.

Konekäännöksiä tekemässä

Jostain syystä eksyin netissä seikkaillessani espanjalaiselle vitsisivustolle. Koska espanjan kielen opinnot ovat jääneet turhan vähiin ja teksti näytti ratki riemukkaalta se piti tietysti saada käännettyä. Onneksi Google on ojentanut meille kielipuolille auttavan kätensä konekääntäjän muodossa. Ei muuta kuin seuraavanlainen vitsi koneeseen:

En una ocasion va un borracho por la calle, cuando sale una vecina y le dice:
Linda la borrachera que lleva y el le dice:
No se preocupe vecinita, que cuando llegue a la casa mi mujer algún defecto le encuentra.

Ja mitä kone tarjoaakaan:

Kerran yksi juodaan aio katua, kun naapuri tulee ulos ja sanoo hänelle:
Linda kuljettavaa juodaan ja kertoo sinulle:
Älä huolestu, naapuri, jotka saapuu talon, kun vaimoni on löydetty vikaa.

Jostain syystä tämä vitsi ei toimi. Onko vika lukijan huumorintajussa vai kenties konekäännöksessä? Sehän täytyy testata. Googleen hakusanaksi Pikku-Kalle ja haun ykkösenä komeilee Janne Pulkkisen sivusto, josta löytyykin klassikko:

Meidän äiti muistuttaa puoliksi koiraa ja puoliksi arkeologia, Kalle paljasti Villelle.
- Miten niin?
- No jos se ei hauku niin sitten se kaivelee menneitä.

Kuinkas tämän helmen käy kun se ajetaan koneen läpi espanjaksi ja käänetään takaisin ensimmäiselle kotimaiselle? Tässäpä tulos:

Meidän muistuttaa, että äiti on puoli koiraa ja puolet arkeologia, Kalle paljasti Villa.
- Miten?
- No, jos ei keppiä, sitten kaivelee aiemmin.

Mitä tästä opimme? Elleivät konekääntäjät vielä uhkaakaan kielenkääntäjien työpaikkoja, niin kummasti ne joihinkin tarinoihin puhaltavat ihan uutta henkeä.

Paljonko extraa Sinä maksat kauppiaallesi

Useimmilla meistä on jonkin kaupparyhmän etukortti. On Plussaa, Bonusta, Ykkösbonusta ja ties mitä. Tavoitteena on tietysti saada asiakas keskittämään ostoksensa tietyn ryhmittymän kauppoihin tarjoamalla ostohyvitystä tyyliin "mitä enemmän meiltä ostat, sitä enemmän alennusta saat". Tähän asti kaikki ihan hyvin.  Mutta entä sitten, kun alat itse maksaa lisähintaa kauppiaallesi.

Puhun nyt virheellisistä hintamerkinnöistä. Aiemmin en juuri kiinnittänyt huomiota muutamien kymmenien senttien yliveloituksiin ostosten hinnoissa, mutta vuoden alusta aloin tarkistaa kuitit välittömästi ostosten teon jälkeen ja mikäli hinnoissa oli virheitä menin hakemaan oikaisua. Aloin myös pitää kirjaa hintavirheistä.

Perheemme käy tekemässä isommat ostokset pääsääntöisesti kerran viikossa ja käytämme kahta suurta eri ketjujen automarkettia. Molemmissa marketeissa on ollut erittäin harvinaisia ne kerrat, jolloin laskun loppusumma on ollut virheetön. Eniten yliveloituksia on tullut alennustuotteissa, joista kassa antaa normaalihinnan. Myös "kaksi tasarahalla" ostoksissa on hyvin usein virheitä. Eli kaksi tuotetta maksaa esimerkiksi neljä euroa, mutta niistä veloitetaan kuitenkin 2,39 euroa kappale. 

Paljonko sitten olisin maksanut ylihintaa tarkistamatta kuitteja. Vuoden alusta tähän päivään mennessä olen käyttänyt päivittäistavaraostoksiin 2036,98 euroa. Takaisin olen saanut 42,25 euroa eli tarkastamatta kuitteja olisin maksanut kauppiaalle noin 2,07 prosenttia ylimääräistä. Ei mikään valtava summa, mutta jos pari kertaa vuodessa näkisin tiellä 50 euron setelin, niin varmasti korjaisin sen talteen. Paljonko kauppias muuten saa ylimääräistä, jos vaikkapa vain yksi viidestä asiakkaasta korjauttaa virheen?

 

Ensimmäinen postaus

Päätin minäkin sitten aloittaa blogin pitämisen ja tässä on se klassinen ensimmäinen postaus. Tavoitteena on blogin nimen mukaan saada aikaiseksi tuhat tarinaa. Aiheet eivät tule olemaan millään tavoin rajattuja vaan tulen kirjoittamaan milloin mistäkin asiasta tilanteen mukaan.

Nähtäväksi jää, tulenko saamaan tuhatta kirjoitusta kasaan ja jos saan niin mikä tulee olemaan blogin kohtalo sen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan liene ajankohtainen ongelma vielä useampaan vuoteen. 

Tervetuloa lukemaan!