Eräs hyvä kaverini on melkoinen verbaalinero. Hänellä on uskomaton kyky käyttää suomen kieltä, assosioida sanoja toisiinsa ja kehittää loistavaa tilannekomiikkaa yksittäisestä sanasta tai lauseesta. Valitettavasti hänellä on myös paljon käytetty taito tehdä sananmuunnoksia lennossa ja mitä kaksimielisempi sen parempi. Pieninä annoksina tuo on hauska piirre, mutta jos joka toinen lause perustuu sanamuunnoksille niin se alkaa pitemmän päälle maistua puulta.
Olen tehnyt kotona pientä pintaremonttia ja erehdyin pyytämään kaveria jeesaamaan viikonloppuna. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes allekirjoittanut potkaisi vahingossa liimapurkin nurin suoraan katosta irrotettujen verhokiskojen päälle. Siitäkös riemu repesi kun apumies huomaa, että kisko on liimassa. Remontti oli hänen osaltaan pysähdyksissä seuraavat puoli tuntia ja ei voi kuin ihmetellä hänen palkanmaksajansa pinnan pitävyyttä jos kaveri sattuu keksimään puolenkymmentä uutta sananmuunnosta työpäivän aikana. Ihan hyvä tyyppi muuten olet Juha, mutta rajansa kaikella.
Eipä silti kyllä tahattomat sananmuunnokset usein hauskoja ovat. Muistuu mieleen joskus vuosituhannen alussa lehdessä ollut uutinen, jonka mukaan Pentti Hirvonen valittiin varalle kunnanhallitukseen.
Tai vaikkapa radiotoimittajan ilmeisen tahaton lapsus jostain 1990-luvun alkupuoliskolta. Kunnan nuorisotoimi oli aloittanut jonkinlaisen nuorten työpajatoiminnan. Jos oikein muistan tarkoituksena oli saada paikalliselle nuorisolle jotain kevyttä työtä taskurahapalkalla koulun jälkeen tehtäväksi. Projektin nimenä oli "ahkerat murkut".Toimittaja kertoo radiolähetyksessä juuri käynnissä olevasta infotilaisuudesta ja haastattelee kunnan nuorisosihteeriä ynnä muita isoja kihoja. Sitten tarina jatkuu tähän tapaan:
"Aikamme alkaa valitettavasti loppua, mutta yritänpä saada vielä pari oikeaa murkkua tähän lähetykseen. Ahaa, siinähän kaksi ensimmäistä tuleekin".
1 kommentti:
jep.. hauskoja tosiaan sanamuunnokset, mutta vielä hauskempia kun ne on vahinkoja.
Lähetä kommentti